Viime vuosina suomalaiset yritykset ovat innostuneet lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitään osittain siitä syystä, että yrityksen taloudellista tulosta saataisiin parannettua palkkamenojen osalta. Lamaa käytetään myös verukkeena päästä irti epätoivotuista työntekijöistä.
Osaa työntekijöistä roikotetaan löyhässä hirressä pelotellen uhkaavalla lomautuksella tai irtisanomisella. Tähän temppuiluun syyllistyvät myös menestyvät pörssiyhtiöt, jotka haluavat poimia tarjolla olevasta työvoimasta rusinat pullasta.
Miten työntekijä voi suojautua henkisesti ja taloudellisesti tällaiselta mielivaltaiselta irtisanomiselta.
Tässä eräitä vinkkejä:
1. Älä sitoudu yritykseen henkisesti liian voimakkaasti. Jos firmalla menee huonosti, on se firman ongelma.
2. Tee kuitenkin työsuoritus ammattilaisen otteilla. Jos suoritus ei riitä, on kyseessä työnantajan ongelma.
3. Käytä aikaa riittävästi oman ammattitaidon kehittämiseen. Kannattaa vaikkapa salaa opiskella jotain kieltä tai vaikkapa uusi ammatti, kun jatkossa joutuu hakemaan uutta työpaikkaa.
4. Työnantajaa on pidettävä epäluotettavana neuvottelukumppanina. Vaikka työsuhteen alussa olisi jotain sovittu, voi työnantaja painostaa jatkossa muuttamaan sopimuksia mieleisekseen.
5. Henkisesti on paras valmentautua siihen, että tulee ennemin tai myöhemmin irtisanotuksi. Tämä antaa henkisistä liikkumavapautta.
6. On vaarallista ottaa liikaa palkkatuloon sidottua lainaa ( ellei ole pakko). Laina on paha orjuuttaja.
Kun yritysten valta Suomessa on kasvanut ja on syntynyt uusi optiotuloilla rikastunut rälssi, on tavallisten työntekijöiden syytä kehittää uusia selviytymisstrategioita.
Ammattiliittojen pitäisi voimakkaasti parantaa irtisanomissuojaa. Jos irtisanominen tapahtuu tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, olisi irtisanomisajan palkkaa saatava 1-2 vuoden ajan ilman työvelvoitetta. Tällöin lapsiperheiden vanhemmat pitäisi olla erityisasemassa ja heidän pitäisi saada alaikäisistä lapsista erityiskorvaus.
Suomen irtisanomissuojaa pitäisi kehittää Saksan mallin mukaiseksi. Tällöin monikansalliset yhtiöt eivät ensimmäisenä vähentäisi toimintaa Suomessa, jos kustannukset täällä vastaisivat muiden maiden tasoa.
