Kun Suomi kuuluu Euro-alueeseen, emme voi valuuttaamme devalvoida kuten entisinä aikoina.
Ainoaksi keinoksi on hallitus keksinyt työntekijöiden palkkojen laskemisen, jolle toimenpiteelle on keksitty termi yhteiskuntasopimus. Kun markan aikana devalvaatio iski tasa-arvoisesti kaikkiin, joilla oli markkoja lompakossa tai tilillä, kohdistuu tämä yhteiskuntasopimus niihin, joille maksetaan palkkaa tehdyistä työsuorituksista. Ilmankos SAK suhtautuu ajatukseen nihkeästi. Hallitus ehkä olettaa, että palkkoja laskemalla saadaan luotua uusia työpaikkoja, jolloin valtion verotulot eivät laskisi vaan ehkä lisääntyisivät.
Suomen hallitus on jättänyt yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle yritystuet, maataloustuet ja Kreikan tuen.
Mielenkiintoista on, että viime kuukausina on Suomen vienti ollut tuontia suurempi. Nähtävästi rahaa valuu maasta ulos muita kanavia.
Työpaikkojen määrästä on tehty keskiö talouskeskustelulle. Työpaikka ei paljon henkilöä auta, jos siitä saatava tulo ei riitä toimeentuloon. Siksi sekä sosiaaliturva että työttömyysturva pitäisi olla keskeisesti mukana tässä yhteiskuntasopimusneuvottelussa. Jos BKT-soppaa ei saada lisättyä, pitää sopia säännöistä paljonko sitä annostellaan kansalaisille kävipä hän töissä tai ei. Työpaikka on etu ja velvollisuus. Sosiaaliturvalla ostetaan katurauhaa ja liikkumisvapautta varakkaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti