Nobelisti Robert Fogel kirjoittaa tervydenhuollon kustannukista.
Hän ei ole pätkääkään huolestunut terveydenhuollon kustannusten mahdollisesta noususta, koska hän arvioi nousun johtuvan palveluiden kysynnän noususta.
Tämä on keskeinen pointti: Kun Suomessa terveydenhuolto on pääasiallisesti sosialisoitu (rahoitus kierrätetään valtion kautta), kokee valtio (ja kunnat) terveydenhuollon kustannuseräksi.
Sille vastakohtana yksityinen terveydenhuolto pitää terveyspalveluiden tarjontaa liiketoimintana ja on iloinen, jos kysyntä lisääntyy.
Työeläkkeitä maksavat vakuutusyhtiöt ovat harmissaan ihmisten eliniän noususta koska se lisää vakuutusyhtiöiden maksuja. Siksi eläkeyhtiöt ja poliitikot heidän myötäjuoksijoinaan pyrkivät heikentämään työeläkkeiden tasoa.
Vaikka työeläkeyhtiöt ovat liiketoimintaa ja voittoa tuottavia yksiköitä, haluavat he siirtää tappiot vakuutuksenottajien ( = työntekijöiden ) niskoille saadakseen ylläpidettyä haluamansa voittomarginaalin. Tämä takaa eläkeyhtiön johtoportaalle makean elämän. Meillä ei ole selvää käsitystä, kuinka paljon työeläkkeinä kerättyjä varoja on siirtynyt ( ja siirtyy) liikemiesten taskuihin erilaisina manoovereina.
Kommentti: Suomessa pitää terveyspalveluiden kysyntä saada samalle viivalle muiden palveluiden ja tuotteiden kysynnän kanssa. Kukaan ei ihmettele, jos henkilö ostaa kalliin auton mutta kovin voivotellaan, jos sama henkilö saa esimerkiksi munuaissiirron tai vastaavan kalliin toimenpiteen.
Valtio, kunnat ja vakuutusyhtiöt haluavat määritellä, mitkä ovat ihmisten tarpeet. Kadunmiehen elämisen tarpeet eroavat siitä, mitä valtakoneisto hänelle tarjoaa. Jotain mätää on järjestelmässä, joka ei selviydy yksinkertaisista kansalaisten hoidoista kuten verenpaineen hoidosta tai vastaavasta. Vedotaan rahapulaan, lääkäripulaan ja milloin mihinkin, vaikka kansalaiset maksavat suoria ja välillisiä veroja maailmanennätysluokkaa.
Via Econlog
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti