Terveydenhuollon keskustelu käy liiaksi johtajatasolla. Primadonnat saavat tiedotusvälineiltä julkisuutta. Puuhun ei ole kiivetty tyvestä vaan hypätty suoraan latvaan.
Pitäisi menetellä näin: Otetaan sattumanvaraisesti indeksipotilas, jonka kohdalla selvitetään:
a. Saako hän aikaa lääkärin vastaanotolle vaivansa vuoksi.
b. Ei saa aikoja.
Jos vastaus on b, selvitetään:
c. perusterveydenhuollossa tai sairaalan polilla oikeasti ei ole resursseja.
d. Sairaalan ylilääkäri on päättänyt, että potilas ei kuulu erikoissairaanhoidon piiriin.
Jos vastaus on C, selvitetään:
e. Onko lääkärinvirkoja ko. yksikköön haettu.
f. Virkoja on haettu mutta ei ole myönnetty.
Jos vastaus on f, selvitään:
g. On katsottu, että potilaan sairauden hoitoon ei kannata varoja laittaa.
h. Varoja ei ole.
Jos vastaus on h, selvitetään:
i. Onko terveydenhuollon varojen jako painotettu väärin.
j. Kokonaisrahamäärä on liian pieni, jolloin ei pystytä palkkaamaan henkilökuntaa riittävästi ( poliittinen päätös)
Jos vastaus on j, selvitetään:
k. Onko Suomen hallituksella ( PM, STM,VVM) riittävästi ymmärrystä, kuinka paljon varoja tarvitaan Suomen kaltaisessa maassa korkeatasoisen terveydenhuollon ylläpitämiseen.
l. Ovatko kuntapäättäjät ymmärtäneet, että terveydehuolto on erillinen yksikkö sosiaalitoimesta. Pitää varmistaa,että sosiaalitoimi ei käytä terveydenhuollon varoja syömävelkoihin.
Loppukaneetti: Potilaan kannalta on yhdentekevää, kuka sairaala johtaa ja miten, jos hän ei apua vaivoihinsa niin kuin nyt tapahtuu. Keskustelussa ovat hämärtyneet olennaiset asiat. Potilas = veronmaksaja = äänestäjä = kansalainen. Viime kädessä valta ja vastuu on kansalaisten harteilla.
Amerikan "lillrankit" ovat syösseet maansa lähes perikatoon.
Amerikan talousopeilla pyritään nyt organisoimaan Suomen terv.huoltoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti