Merkillisiä paikkoja Kittilän pitäjässä

Oulun lehti 27.5.1885:

Merkillisiä paikkoja Kittilän pitäjästä

On, näetsen, Kittilässäkin merkillisiä paikkoja niinkuin Kellotapuli niminen vuoren osa Taalovaaran itä eli Ounasjoen puoleisesta päästä lähes 2 peninkulmaa Kittilän kirkolta. Se on noin 150 kyynärää korkea, melkeen pystysuora wuoren huippu, jota sanotaan ennen wanhaan erään lappalaisen Päiwiön laskeneen alas yhdellä suksella, pitäen päänsä päällä puukuppia täynnä kiehuvaa poron rasvaa, niin hyvin, ettei rasvtippaakaan tipahtanut yli laidan.

Mainitun Taalovaaran pohjoispuolella Ounasjoen likisyydessä löytyy vieläkin jäännöksiä muurin eli oikeastaan uunin perustuksista, josta huomaa siinä kerran olleen ihmisasunnon, vaikka nyt on jotenkin iso metsä kasvanut niin hyvin pihamaalle kuin pelloillekin (jos nimittäin peltoa koskaan lienee ollutkaan).

Tässä sanovat liki-asuvaiset ennen vanhaan asuneen Päiviöksi sanotun lappalaisen, joka myöskin oli aikoinaan ollut suuri noita eli tietäjä, ja joka oli ollut riidassa peurain päältä Inarissa asuvan Wuollitta lappalaisen kanssa.

Satu kertoo kerran Päiviön noituudella saaneen kaikki Inarin puolen peurat jättämään kotiseutunsa ja tulemaan mainitun Päiviö lappalaisen luo, uineen Ounasjoen poikki, ja sanoo niitä olleen niin paljon, että nytkin näytetään erästä kurua Taalovaaran rinteellä, jota myöten porot olivat kulkeneet ja sen kurun tehneetkin kävellessä ylöspäin.

Pahaksi onneksi oli kumminkin Inarilainen Wuollitta, Päiviön pojan huolettomuuden kautta päässyt yli joen ja niin saanut peurat takaisin palaamaan. Oli näetsen, Päiviö ukko väsyneenä pannut levähtämään jättäen poikansa vartioimaan. Kun peurat tulevat piti pojan pitää tarkka vaari, että ampuu viimeisen peuran, joka tulee joen yli, sillä viimeisen peuran sorkassa muka oli Inarilainen tuleva yli joen.

Mutta poika ei tätä huomannutkaan ja niin Inarilaine pääsi yli, jolloin Wuollitan ja Päiviön välillä syntyi kova ottelu, ja kun Wuollitta oli vahvempi ja isompi noita, niin sai peurat palaamaan Inariin ja siis jäi Kittilä vähemmille peuroille.

Toinen merkillinen paikka Kittilässä on Liittokumpu niminen pienoinen kangasmaa Kiistalan kylän ja Seurujärven välillä Lauttajärven vieressä, ei kaukana Inariin vievältä postitieltä. Paikka kuuluu saaneensa nimensä siitä, kuin ennen vanhaan, silloin kuin vielä majavia kosolta löytyi Lapinmaasta ja näiden pyynnistä kauvan kestäneen riidan perästä oli tehty semmoinen sovinto, että kaikki majavan pyynti Kittilän, Sodankylän ja Inarin pitäjien välillä olisi yhteinen ja piti sanottuin pitäjien pyyntimiesten sovittuinan päiviänä tulla yhteen mainitulle Liittokummulle, koska se siaitsi keskellä pyyntipaikkaa.
Kerran oli kumminkin kolme pyyntiseuran jäsenistä ollut poissa, nimittäin Inarin nimismies Morottaja ja Kittilän pitäjästä kaksi veljestä Heikki ja Erkki Ollila, joista toinen asui Ollilassa kirkonkylässä nykyisessä pappilassa ja toinen Vennajärven tilalla. Viimein kumminkin saapuivat Ollilan veljekset Liittokummulle, Erkillä kääre vasemmassa jalassa, jota tarkastellessa huomattiin haavan siinä olevan niinkuin pyssyn luodista saadun. Tätä oudosteltiin ja kuin ei Morottajaa ollenkaan kuulu, tulivat Morottajan pojat, jotka myös olivat saapuvilla, levottomiksi ja kuin joku joukosta vielä oli lausunut hyvää mieltään siitä, jos Morottaja olisi tapettu, hän kuin, näet, oli ilkeä ja riitainen mies, lähtivät pojat isäänsä hakemaan ja löysivätkin viimein upotettuna jokeen, sekä koiran kiven alta, pyssyn ja keihän myöskin. Morottajan neuvosta tuli kyllä epäluulo Ollilan veljesten päälle ja epäluulon alaisena miesmurhasta eivät saaneet herran ehtollisesta nauttia seurakunnan kanssa.

On puheitten mukaan tullut kuitenkin ilmi, että Morottajan murha olisi tapahtunut seuraavalla lailla:
Ollilan veljekset olivat menneet majavanpyyntiretkellään Inarin puolelle sovinnon mukaisesti; pyyntö paikalle saavuttuaan olivat jättäneet ruokatavaransa ja muuta mitä olivat saaliiksi saaneet , jotka Morottaja löydettyään oli ottanut takavarikkoon.
Mutta kuin Ollilan veljekset, tultuansa asennolleen, näkivät tavaran viedyksi, lähtivät he, jälkiä seuraten, varasta takaa-ajamaan, jonka sittemmin saavuttivatkin; Morottaja, nähtyänsä veljekset, ampui ja osasi Erkkiä jalkaan, jonka perästä Heikki karkasi Morottajan päällee, riisuakseen häneltä aseet pois, vain ennenkuin ehti mitään tehdä, juoksi Erkki niinkuin haavotettu karhu ja työnsi keihäänsä Morottajan selkään, jolloin Heikki kuuluu sanoneen: älä tuota s----naa tapa." Tästä tapauksesta ja kun Erkin jalka oli pahasti haavoitettu, niin että Heikin oli pitänyt häntä kantaa ja pulkalla vetää, tuli veljesten myöhästys ja Morottajan poissaolo.
Sen pituinen se.